Kun hevosen keho ja mieli eivät kulkeneetkaan samaa matkaa – ja mitä siitä opin

Uusi alku, odottamaton käänne – mitä hevonen oikeasti kertoo?

Sain hiljattain uuden hevosen. Alku vaikutti lupaavalta – yhteistyö käynnistyi rauhallisesti, kuin olisimme löytäneet toisemme heti. Tuntui siltä, että meillä olisi hyvä yhteinen tie edessä. Mutta yllättäen jokin muuttui.

Hevosen mielentila alkoi kehittyä levottomaksi. Ensimmäiset kilpailut olivat kaikkea muuta kuin onnistuneita: hevonen oli kireä, selkä painui alas ja kyljet tuntuivat panssarilevyiltä. Ratsastaminen oli kuin istuisi tukin päällä – ei rentoutta, ei elastisuutta, ei yhteyttä. Eikä tietenkään tuloksia. Mutta silti: maaliin päästiin. Ja siitä olin aidosti kiitollinen.

Kilpailun jälkeen jäin miettimään kokonaisuutta. Katselin hevostani, joka rouskutteli heinää karsinassaan, ja ajatukseen hiipi kysymys:
"Entä jos tämä hevonen olisi asiakkaani – miten suhtautuisin häneen silloin?"

Se oli pysäyttävä hetki. Miten usein me hevosenomistajat unohdamme katsoa eläintämme ulkopuolisen silmin? Miten helposti omat tunteet, toiveet ja arjen toistuvuus sumentavat sen, mitä hevonen yrittää meille kertoa? Oletamme, selitämme, kiirehdimme – mutta pysähdymmekö koskaan aidosti kuuntelemaan?

Aloin tarkastella tilannetta kokonaisuutena. Kun hevosen mieli on epätasapainossa, ei kehokaan voi voida hyvin. Ja usein suolisto ja mieli kulkevat yllättävän tiiviissä yhteydessä.

Tuleeko ensin levoton mieli – vai kenties epävakaa vatsa?
Vai ovatko molemmat vain oire muutosten ketjusta? Uusi koti, uudet ihmiset, muuttunut ruokinta, intensiivisempi treeni. Kaikki tämä vain muutamassa viikossa. Ei ihme, että hevosen maailma oli hetken sekaisin.

Päätin toimia. Suuntasin Porvooseen Ridaajaan, jossa järjestettiin St. Hippolytin luento hevosen ruokinnasta. Tilaisuus oli silmiä avaava. Puhuttiin kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista – ei vain ravintoaineista, vaan myös hevosen psyykestä ja sen merkityksestä suoliston toimintaan. Puhujan sanat jäivät erityisesti mieleen:
"Hevosen vatsassa asuu sen toivo. Hoida sitä kuin ystävää."

Luennolta sain konkreettisia vinkkejä, ja otin käyttöön St. Hippolytin tuotteita. Ja uskokaa tai älkää – neljässä päivässä hevonen muuttui. Rauhallisuus palasi, katse kirkastui, ja jännittynyt olemus suli pois. Vatsakin alkoi toimia normaalisti. Nämä tuotteet ovat luonnollisista aineista koostuvia, ilman dopingriskiä – ja ne voi tilata kätevästi kotiin täältä:
👉 St. Hippolyt tuotteet – Ridaaja

Nyt katse on jälleen eteenpäin, seuraaviin kilpailuihin. En voi tietää, miten ne sujuvat – mutta yhden asian olen oppinut varmaksi:
Kun hevosen keho ja mieli ovat tasapainossa, tapahtuu asioita, joita ei voi pakottaa treenillä.

Ne syntyvät vain silloin, kun hevosta oikeasti kuunnellaan ja ymmärretään – ei ratsastamalla läpi, vaan kulkemalla rinnalla.